Saiman ystävät -näyttelyssä esillä ollut Eva-tädin kirje esitteli millaista on työ Lastentarhatalo Saiman tätinä. Tädit toimivat suosittujen päiväkotivierailujen vetäjinä ja Eva-täti onkin ollut mukana Saiman toiminnassa lähes alusta alkaen. Toivottavasti saamme myös tulevaisuudessa rahoitusta päiväkotivierailujen järjestämiseen. Suuret kiitokset ihanalle Eva-tädille ja kaikille muille upeille Lastentarhatalo Saiman tädeille, jotka ovat olleet luomassa vanhanajan elämyksiä niin päiväkotien lapsille kuin aikuisillekin.
Kirje ja Eva-tädin työasu ovat näytillä Porin pääkirjastossa vielä 1.3.2025 asti, mutta voit myös lukea Eva-tädin kirjeen alta!
Mikä on parasta Lastentarhamuseo Saiman tädin työssä? No minäpä kerron:
Kahvinkeitin odottaa ladattuna keittiössä. Kaurakeksit on aseteltu kauniille käsin maalatulle lautaselle ja peitelty pienen liinan alle odottamaan. Ruokasalin vanha vedettävä kello raksuttaa taustalla. Istut Itätullin päiväkodin johtajattaren vanhan pöydän ääressä tähyillen ikkunasta ulos kaunista pihamaisemaa. On todella rauhallista. Tuttu varispariskunta lennähtää pois kasvimaalta. Pihaa reunustavan aidan takaa vilahtaa huomioliivin kirkas kajo.
Nouset äkkiä seisomaan, sillä päiväkotiryhmä on saapumassa. Vedät nopeasti kengät jalkaan, tarkistat eteisen peilistä viimeisen kerran, että perinteikäs 1910-luvun lastentarhan opettajattaren univormu on kunnossa ja levein hymy ikinä nousee kasvoillesi. Astut ovesta ulos ryhdikkäänä. Outo yhdistelmä rooliasua ja teatterinuorissa opittua karismaa vangitsee lasten huomion.
“Tervetuloa Lastentarhatalo Saimaan. Minun nimeni on Eva-täti ja tänään me matkustamme ajassa 100 vuotta taaksepäin. Mutta ensiksi, kertokaas minulle minkä niminen ryhmä te olette ja mistä päiväkodista olette tulleet?”
Saapuvaa päiväkotiryhmää tervehditään ulkona ja samalla kerron hieman talon historiaa. Ulkona on tavallisesti lyhyt opetushetki, jonka lopuksi istutamme kukkia, tutkimme pihan luontoa tai muuten hoidamme pihaa. Sisällä vanhassa Appelqvistin talossa kokoonnumme leikkihuoneeseen, jossa kerromme vanhan talon säännöt, opimme päiväkodin historiasta ja kertaamme vielä vierailun ohjelman.
“Lopuksi, jos kaikki menee hyvin, niin olimme ajatelleet tarjota teille lasit mehua ja keksin, jotta jaksatte sitten kävellä takaisin päiväkodille. Ottavatko aikuiset kahvia vai teetä?”
Talon joka huoneessa on erilaisia leluja ja leikkejä. Jokainen pääsee vuorollaan kokeilemaan leikkien lisäksi käsitöiden tekemistä, piirtämään liitutauluille tai soittamaan vanhalla lankapuhelimella. Tätinä seuraan ajan kulumista vanhasta taskukellosta, sillä me emme pidä mukana puhelimia. Lapset uskovat paremmin tädin hahmoon, joka et kurki jatkuvasti puhelintaan.
Leikkien lomassa saan kuulla paljon tarinoita lasten arjesta, harrastuksista, hauskoista kommelluksista ja lasten lempiasioista. Tädillä on aina aikaa kuunnella tarinoita ja vastata moniin kysymyksiin.
“Oliko ennen vanhaan autoja? Kuinka vanhoja nää lapset on nyt, jotka on tässä kuvassa? Miksi tältä keinuhevoselta puuttuu hiukset?” lapset kyselevät.
“Sillä on leikitty niin kovasti sadan vuoden aikana, että ne ovat lähteneet irti. Ja itseasiassa hevosen hiusten nimi on harja tai harjajouhet”, vastaan hymyillen.
“Aha”, lapset toteavat. “Oliko silloin vielä dinosauruksia, kun sä olit nuori?”
Kun leikit on leikitty, kädet pesty ja mehulasit juotu tyhjiksi, kysymme aina lapsilta: “Mikä oli tänään kaikkein kivointa?” Vastaus on yleensä: “KAIKKI!”
Saiman tädin työpäivä lähenee loppuaan, kun lapsille autetaan ulkovaatteet päälle ja ulkona parijonossa seisovat pienokaiset sanovat yhteen ääneen: “KIITOS!”
Pitkien hyvästien ja vilkutuksien jälkeen suljen portin ja olen todella onnellinen siitä, että saan tehdä parasta työtä ikinä. Kiitos tästä kuuluu LasTMu ry:n hallitukselle, lukuisille aikaisemmille Saiman tädeille, kaikille päiväkotivierailuja rahoittaneille tahoille, jotka mahdollistavat tämän upean työpaikan.
Toivottavasti Eva-täti voi vielä monta vuotta ottaa vastaan ihania lapsia ja upeita päiväkodin aikuisia.
