Vähälinnankatu 2:ssa sijaitsee yksi Porin vanhimmista säilyneistä puutaloista. Talo on rakennettu kolmessa vaiheessa. Sen vanhin osa, läntisimmät kaksi huonetta, on rakennettu viimeistään vuonna 1843, jolloin merimies Carl Appelqvist otti talolle palovakuutuksen. Koska Appelqvistit asuivat tontilla jo vuonna 1840, on mahdollista, että talo on valmistunut jo tällöin. Carl Appelqvist kuoli 1845, mutta hänen leskensä Sofia asui talossa vielä lähes 50 vuotta nuorimman lapsensa, vuonna 1841 syntyneen Amanda-tyttären kanssa.
Porin viimeinen suurpalo toukokuussa 1852 tuhosi kaupungin keskustan lähes kokonaan. Myös Appelqvistien tontin etelälaidalla sijainnut talo paloi, mutta Carl Fredrikin talo säilyi, kuten suurin osa muutakin V kaupunginosaa. Vuonna 1853 Appelqvistin taloa laajennettiin itään yhdellä eteisellä, keittiöllä ja kamarilla ja vuonna 1867 vielä toisella samankokoisella osalla. Samalla koko talo rapattiin savilaastilla sekä slammattiin kalkilla. Talon omistivat tällöin puoliksi Sofia Appelqvist ja konstaapelin leski Loviisa Ståhle. Tontilla oli lisäksi kolme muuta asuinrakennusta ja pitkä ulkorakennusrivi, jotka omisti kipparin leski Henrika Demoèn.